Voiko kahden samanlaisen tilaisuuden välillä olla eroa? Kyllä voi. Tilaisuus Espoossa oli hyvä aloitus, mutta Tampereella oli vielä parempi tunnelma sekä aktiivisuus. Ilmeinen syy onnistuneeseen tilaisuuteen oli täydellisesti onnistunut puheenjohtajan valinta. Tampereella keskustelua johti television keskusteluohjelmista tuttu Maarit Tastula. Hän esiintyi terävästi heitellen palloa sekä yleisölle että paneelisteille. Myös peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonilla oli tällä erää aikaa olla paikalla koko tilaisuuden ajan, mikä oli tietysti hieno ele tilaisuutta kohtaan.
Äänestykset sujuivat lähes täydellisesti. Erityisen paljon keskustelua herätti nuorten syrjäytyminen ja sen torjumisen menetelmät. Parhaimpana tapana pidettiin työmahdollisuuksien parantamista, tämä ei tullut yllätyksenä, mutta myös muut keinot saivat ääniä.
Tilaisuuteen mahtui myös kritiikkiä ja huolenkantoa. Rahoituksen riittävyys tuli esille monessakin kohtaa, eikä siihen juuri ketään osannut antaa vastausta, lähinnä toistettiin sitä, että toimintoja tulee tehostaa ja rahat kohdentaa oikein. Tässä kohtaa herää aina pieni epäilys, että onko ennen sitten heitetty rahat täysin kankkulan kaivoon? Myös liiallinen tehostaminen koettiin jo ongelmana, joskus se itse asiassa lisää byrokratiaa, eikä tuotakaan toivottua lopputulosta. Esimerkkinä käytettiin lääkäreitä, joilta kuluu kirjallisiin ym. ylimääräisiin töihin liki viidennes työajasta, koska lääkäreillä ei enää välttämättä ole tukenaan sihteeriä.
Hyvä tunnelma, aktiivinen yleisö, loistava puheenjohtaja, kiitos Tampere!